Viime viikolla pidettiin jokavuotinen Myyntilupaseminaari, tällä kertaa tiedekeskus Heurekassa n. 180 osallistujan voimin. Edellisen kerran kävin seminaarissa yli 10 vuotta sitten ja silloin esiinnyin puhujana. Muistaakseni teemana oli juuri silloin tietoinen suostumus. Mieleen jäi arkkiatri Risto Pelkosen kommentti, kun pyysin häneltä jotain evästystä luennolleni. Hän totesi, että tutkijan (ja muiden lääketutkimuksia ja potilastyötä tekevien) on annettava itselleen tietoinen suostumus ennen kuin sitä voi odottaa muilta. Viisaan miehen viisas näkemys: Ensin on itse hyväksyttävä tekemänsä ennen kuin voi olettaa ja odottaa, että potilas sen hyväksyy. No, tällä kertaa teemoja oli kolme: 1) Myyntilupa ja uuden lääkkeen markkinoille tulo, 2) Lääketurvadirektiivin implementointi (”Hyi tuota sanaa,” huudahtaa kielipuristi) ja käytännön vaikutukset myyntilupiin sekä 3) OTC – tavoiteltu status. Itse asiassa seminaari ei antanut minulle hirvittävän paljoa kotiinvietävää. Mieleen jäivät kuitenkin lääketurvadirektiivim suhteen esitetyt pelot, sillä turvaseuranta ja haittavaikutusraportointi muuttuvat ja lisääntyvät melkoisesti. Informaation määrä tulvii, eikä ole takeita että tämä lopultakaan edistää potilasturvallisuutta. Aika näyttää. Luennoitsijoista jäi mieleen kollega ja filosofi-irvileuka Fimeasta (kuka senkin nimen on keksinyt!) Pekka professorinpoika Eränkö. Oli Pekka muuttunut melkoisesti sitten vanhojen hyvien aikojen! Puhe ja ajatus juoksivat entiseen ihastuttavaan malliin ja oli riemukasta seurata Pekan viisasta ajatuksenkulkua. Oikeastaan osallistuin Myyntilupaseminaariin markkinoidakseni MediDocsia. Keskustelin muutamien toivottavasti tulevien asiakkaiden kanssa ja jaoin yrityksestä kertovan, vastavalmistuneen esitteen. Erittäin iloiseksi tulin, kun tapasin vanhoja työtovereita Novartiksen ja AstraZenecan ajoilta. Kokkareiden lomassa juttu luisti jopa niin mukavasti, että missasin Turun-junan johon olin varannut lippuni. No, seuraavaan ehdin ja pääsin hyvissä ajoin takaisin kodin lämpöön.